13.03.2023

Tiedolla ja tahdolla vetovoimainen sote!

Lukuisia eri toimialoja yhdistää yksi iso haaste: Mistä osaavia tekijöitä?

Erityiseen ahdinkoon asian suhteen on ajautunut sosiaali- ja terveysala, jonka riveistä puuttuu todella merkittävä määrä tekijöitä. Kevan hiljattain julkaisema selvitys kuntien työvoimaennusteesta kertoo karua kieltään. Se pukee luvuiksi sen, minkä kaikki varmasti jo tiedämmekin: meillä on massiivinen sote-alan osaajavaje.missing

Sote-alan osaajapulasta on keskusteltu jo pitkään. Yllätyksenä se ei siis varmastikaan kenellekään tule. Vähän kuitenkin yllättää se, kuinka pahaksi olemme tilanteen päästäneet.

Kevan selvityksen mukaan vajetta on tällä hetkellä jo 16 600 sairaanhoitajan, 8 800 lähihoitajan ja 4 300 sosiaalityöntekijän verran. Luvut ovat kasvaneet hurjaa vauhtia ja vaikka tilastoja vääntelisimme miten, kertovat ne meille yksiselitteisesti sen, että meiltä puuttuu merkittävä määrä osaajia.

Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa ja selvää on, että tilannetta ei aivan hetkessä korjata. Viime aikoina keskusteluissa onkin pohdittu paljon sitä, miten saamme uusia tekijöitä alalle, joka on
kiistattomasti yksi maamme toimintakyvyn peruspilareista.

Tämä on tärkeää pohdintaa, joka toivottavasti johtaa myös konkreettisiin tekoihin. Ei kuitenkaan riitä, että kiinnitämme huomiota pelkästään siihen, mistä saamme uusia tekijöitä. Jos perälauta vuotaa kuin seula, ei auta, että jaetaan ilmaisia ämpäreitä.

Se, että meiltä puuttuu kymmeniätuhansia työntekijöitä, on vakava merkki siitä, että jotain perustavanlaatuista on jäänyt matkan varrella huomioimatta. Toisaalta tilanne on ollut ”päällä” jo niin pitkään, että olemme ehkä osittain tottuneetkin tähän asiaintilaan, ja toimintakulttuuriin, joka pohjautuu työntekijöiden jatkuviin joustoihin.

Lähes poikkeuksetta potilas/asiakastyöstä muihin tehtäviin tai kokonaan toiselle alalle siirtyneet henkilöt nostavat merkittävimmiksi syiksi työoloissa vallinneet epäkohdat, sen että työtään ei voi tehdä kunnolla, omien arvojen mukaisesti. Ja huonon johtamisen, jossa työntekijät eivät saa ääntään kuuluville. Sote-alalle muilta aloilta vaihtaneet puolestaan perustelevat valintaansa lähes poikkeuksetta työn merkityksellisyydellä.

Huomioimmeko johtamisessa riittävästi näitä kokemuksia ja niiden meille osoittamaa suuntaa? Mitä tietoa olisi ollut tarpeen hyödyntää, että emme olisi tilanteessa, jossa meiltä puuttuu
kymmeniätuhansia sote-osaajia?

Mikko Huovila nosti 12/2022 blogissaan ”Onko kansalaisella roolia tietojohtamisessa” esille palveluiden käyttäjäasiakkaan näkökulman: ”Asiakkaan tuottama tieto palvelukokemuksesta tulisi olla yksi keskeinen lähde johtamiselle. Vastaavasti tämä yhteenveto kokemustiedosta tulisi olla avoimesti saatavilla. Se edistäisi asiakkaan mahdollisuuksia tehdä perusteltuja valintoja ja mahdollisuuksia arvioida palveluiden toimivuutta.”

Erittäin hyvä ja tarpeellinen nosto, johon on hyvä jatkaa viisaudella siitä, kuinka hyvää asiakaskokemusta ei puolestaan synny ilman hyvää työntekijäkokemusta. Eikä laadukasta palvelua
ilman oikeanlaista osaamista.

Vähintäänkin yhtä perusteltua on siis nostaa myös työntekijäkokemus keskeiseksi johtamisen tietolähteeksi. Mitkä ovat ne keskeisimmät työntekijäkokemuksesta kertovat mittarit, joiden tuottama tieto ohjaisi meitä tekemään oikeanlaisia päätöksiä sote-alan veto- ja pitovoiman rakentamiseksi kestävälle pohjalle?

STM julkaisi muutama kuukausi sitten valtakunnalliset tavoitteet vuosille 2023–2026, joista yhtenä tavoitteena mukana myös ”Osaavan henkilöstön saanti turvataan sekä vahvistetaan sosiaali- ja terveysalan veto- ja pitovoimatekijöitä”. Tämä on hieno yhteinen tavoite. Tavoitteeseen liitetyt yhteiset mittarit sen sijaan jättävät vielä toivomisen varaa (tavoitteisiin ja mittareihin pääset tutustumaan tarkemmin täällä).

Jos vanhaan viisauteen ”sitä saat, mitä mittaat” on yhtään uskominen, näiden mittareiden tuottama tieto ei varsinaisesti auta meitä tekemään fiksuja päätöksiä tavoitteen saavuttamiseksi.

Jos olisin johtaja, en laskisi nyt pelkästään näiden kansallisten mittareiden varaan.

Sen sijaan miettisin, millaisia tietoja sisältäisi vaikkapa työntekijäkokemuksen kojelauta (dashboard) työntekijäpolun eri vaiheissa, jos tekijöiltä itseltään kysyttäisiin? Tällaisen tietosisällön
koostaminen auttaa oikeille jäljille ja kehittämään niitä asioita, joiden kautta pääsemme kiinni sote-alan vetovoiman ja pitovoiman ytimeen. Pelkkä tieto ei kuitenkaan vielä riitä. Tarvitaan myös tahtoa johtamiskulttuurin muutokseen.

Kirjoittaja on Sotemuotoilu Oy:n toimitusjohtaja ja johtava sotemuotoilija Piritta Jalonen