12.12.2022

Onko kansalaisella roolia tietojohtamisessa?

Julkisten palveluiden tietojohtamiselta odotetaan paljon. Uskomme sen johtavan mm. paremmin perusteltuihin päätöksiin, laadun ja tuottavuuden paranemiseen, kustannustietoisuuteen sekä vaikuttavampaan toimintaan. Nämä ovat kannatettavia päämääriä, mutta niissä korostuu erityisesti johdon ja hallinnon näkökulma. Tietojohtamista on tarkasteltu kansalaisen asemasta käsin varsin vähän. Nostan seuraavassa pohdittavaksi kolme näkökulmaa aiheeseen.

Ensinnäkin kansalainen on julkisten palveluiden käyttäjä eli asiakas. Asiakkaan roolissa kansalainen on niin tietoa tuottava kuin hyödyntäväkin toimija. Asiakkaan tuottama tieto palvelukokemuksesta tulisi olla yksi keskeinen lähde johtamiselle. Vastaavasti tämä yhteenveto kokemustiedosta tulisi olla avoimesti saatavilla. Se edistäisi asiakkaan mahdollisuuksia tehdä perusteltuja valintoja ja mahdollisuuksia arvioida palveluiden toimivuutta. Yhtenäiset määrittelyt asiakaspalautetiedon keräämiselle ovat tulossa käyttöön lähivuosina. Toivottavasti mahdollisimman moni hyvinvointialue julkaisee omat palautetietonsa avoimesti verkossa?

Palveluita koskeva tiedon avoimuus liittyy myös toiseen kansalaisen rooliin. Kansalainen on yhteiskunnallinen toimija. Äänestäjä, veronmaksaja tai poliittinen päättäjä on oikeutettu saamaan läpinäkyvää, ajantasaista ja laadukasta tietoa palveluista, niiden vaikuttavuudesta ja yhteisten varojen käytöstä. Tietojohtaminen tulisikin nähdä myös demokraattisen keskustelun edistämisen välineenä. Ehkä tulevaisuudessa vaalien aikaa käydyt keskustelut saavat nykyistä enemmän syötteitä tietojohtamisen menetelmin tuotetusta tiedosta? Entä mikä hyvinvointialueista avaa ensimmäisenä kansalaisille suunnatun dashboardin keskeisimmistä mittareistaan? Ja eikö tulisikin olla itsestään selvää, että vähimmäistietosisältöasetuksen mukaiset tiedot julkaistaan avoimena datana ja avoimen rajapinnan kautta?

Kolmanneksi kansalainen on tietojen käsittelyn kohde. Tietojohtaminen edellyttää asiakkaista kerätyn tiedon käsittelyä laajasti, kuten tietojen poimintaa, kokoamista ja jalostamista. Tämä ei ole mahdollista ilman, että kansalaisten luottamus tietojen käsittelyn asianmukaisuuteen säilyy jatkossakin. Siksi GDPR:n edellyttämät kansalaisen oikeuksia edistävät toimet ovat tärkeitä. Informoidaanhan kansalaisia mahdollisimman avoimesti tietojen käsittelystä? Onhan aina selvillä, millä käsittelyperusteella tietoja käsitellään? Huolehditaanhan minimointiperiaatteen toteutumisesta? Ja ovathan mm. tietojen tarkastusoikeuteen sekä käsittelyn rajoittamiseen ja vastustamiseen liittyvät käytännöt kunnossa?

Julkiset palvelut ovat kansalaisia varten. Siksi emme voi jättää tietojohtamista vain organisaatioiden johdon, ammattilaisten ja tiedonhallinnan asiantuntijoiden toiminnaksi. Tietojohtamisen onnistumista voikin viime kädessä mitata sillä, kuinka se edistää kansalaisten palveluiden arkitason toimivuutta, asiakkaiden oikeuksien toteutumista, ymmärryksen lisääntymistä palveluiden vaikuttavuudesta ja priorisoinnista sekä demokraattista keskustelua ja päätöksentekoa.

Mikko Huovila,

Väitöskirjatutkija, Itä-Suomen yliopisto, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos

Johtava konsultti, Nordic Healthcare Group

Mikko

Lisää aiheesta:

Broomfield, H. and Reutter, L. (2022) ‘In search of the citizen in the datafication of public administration’, Big Data & Society, 9(1), p. 20539517221089304. Available at: https://doi.org/10.1177/20539517221089302.

Hinz ym. (2022) ‘Civic Participation in the Datafied Society: Towards Democratic Auditing?. Data Justice Lab. https://www.datafiedsociety.org/

Kitchin Rob (2021) ’The Data Revolution. A Critical Analysis of Big Data, Open Data and Data Infrastructures’. Second Edition. SAGE Publications

Valli Buttow, C. and Weerts, S. (2022) ‘Public sector information in the European Union policy: The misbalance between economy and individuals’, Big Data & Society, 9(2), p. 20539517221124588. Available at: https://doi.org/10.1177/20539517221124587