17.02.2026

Sote-tietojohtamisen suurstrateginen viitekehys: väestönmuutoksen, sosiaali- ja terveyspalvelujen resurssien ja hyvinvointivaltion palvelulupauksen keskinäinen dynamiikka

Julkinen keskustelu sote-palvelujen järjestämisestä on jo pitkään täyttynyt puheesta resurssien, lähinnä työvoiman ja rahoituksen, riittämättömyydestä. Vähäisiksi arvioidut resurssit ja yhä vähenevä taloudellinen liikkumavara ovat viime aikoina johtaneet lisääntyvään keskusteluun sote-palvelujen priorisoinnista. Mikä on se sote-palvelujen valikoima ja tarjonnan taso, joka hyvinvointivaltiomme tulee kyetä takaamaan universaalina oikeutena Suomessa asuvalle väestölle?

Väestönmuutos sote-järjestäjiä paineistavana muutosvoimana: palvelujen tarve ja saavutettavuus erilaistuvat alueellisesti

Sotepalvelujen rahoituskriisiäkin merkittävämpi aikaamme luonnehtiva ilmiö on voimakkaana jatkuva ja alueita erilaistava väestönmuutos. Alueellinen väestönmuutoksen kokonaiskuva syntyy karkeasti ottaen  neljästä keskeisesti seikasta:

1. suuret ikäluokat ovat saavuttaneet varsin korkean iän, ja heillä on taipumus pysyä paikallaan kotiseuduillaan
2. suomalaisten syntyvyys on ennätysalhaalla, ja vähäinen syntyvyys kohdentuu epätasaisesti eri alueille
3. korkeakoulu- ja työikäisten muuttoliike suuntautuu enimmäkseen kohti suurimpia keskuskaupunkeja
4. väestönkasvua Suomessa ylläpitää maahanmuutto, joka sekin kohdentuu harvalukuisille kasvaville alueille

Hyvinvointialueiden tiedolla johtamisen suurstrateginen viitekehys muodostuu, kun tuodaan yhteen voimakas alueellinen väestönmuutos ja tavoite kestävästä, universaalista sote-palvelujen tarjonnasta. Väestöllisen painopisteen voimakas siirtyminen kaupunkiseuduille, erityisesti suurimpiin kaupunkeihin, on trendi, joka väestöennusteiden mukaan tulee jatkumaan lähivuosikymmenet.

Luultavaa on, että väestön painopisteen muutoksen myötä myös palvelutarve erilaistuu alueellisesti: harvaan asutuille alueille jäävien palvelutarpeet ja palvelujen käyttö melkoisella varmuudella eroavat kasvukeskuksiin muuttavien vastaavista. Ennestään tunnettujen alueellisten sairastavuuden erojen lisäksi muuttoliikkeen myötä erilaistuvalla ikärakenteella lienee osuutensa tässä.Toisaalta palvelutarpeet voivat erilaistua ja käyttö lisääntyä myös kaupunkiympäristöön liittyvien syiden vaikutuksesta.

Silti nuoremmasta ja ”dynaamisemmasta” väestöstä hyötyvät kaupunkiseudut hyötyvät myös palvelujen kasvavasta skaalaedusta, kun taas harvaan asutuille seuduille ja osalle seutukaupungeista lähipalvelujen tuottaminen on yhä haastavampaa, jos aina ollenkaan mahdollista. Useilla hyvinvointialueilla tämä tarkoittaa jopa hyvinvointialueiden sisäistä alueellista polarisaatiota palvelujen tarpeen ja tarjonnan kohtaannon suhteen. Mihin sote-palvelujen järjestämisessä tulisi varautua, ja millaisen aikavälin näkymään perustetaan esimerkiksi palveluverkkoihin kohdistuvat arvioinnit ja uudistukset?

Millainen tietopohja tarvitaan, jotta ymmärretään alueellisesti erilaistuvat palvelutarpeet?

Kehityksen suunta vaikuttaa vääjäämättömältä, ja hyvinvointialueiden tehtäväksi jää älykäs sopeutuminen muutokseen myös väestöä menettävien alueiden palvelujen turvaamiseksi. Riittävien peruspalvelujen turvaaminen on jatkossa edellytys myös maaseutumaisten alueiden ja seutukaupunkien veto- ja pitovoimalle, joiden väestökehitys on vielä nykyisin positiivista tai neutraalia.

Hyvinvointialueiden ja yhteistoiminta-alueiden keskipitkän ja pitkän aikavälin suunnittelun tueksi tarvitaan terveydenhuollon rekisteridataa hyödyntävää paikkatietopohjaista analyysia yhdistettynä väestöennusteisiin, väestön alueelliseen rakenteeseen ja väestön kausittaisiin muutoksiin. Suomessa saatavilla olevan rikkaan rekisteriaineiston ja paikkatietoaineiston avulla on mahdollista mallintaa väestöennusteisiin perustuen erilaisia skenaarioita alueellisesti eriytyvästä palvelutarpeesta. Väestörakenteen alueellisten erojen kasvaessa on nähtävissä erityisesti paikallisen tason kehityskuvien eriytymistä.

Suomessa saatavilla olevat kattavat sosiaali- ja terveydenhuollon rekisteriaineistot yhdistettynä väestöruututietoihin tarjoavat arvokkaan mahdollisuuden palvelujen käyttötiedon ja väestön sijoittumisesta kertovan tiedon yhdistämiseen. Kokonaisuuteen voidaan lisätä vielä skenaarioajattelu, jossa mallinnetaan alueellisesti palvelujen käytön eriytymistä väestöennusteiden skenaarioissa. Näin tarjoutuu mahdollisuus ennakoivaan, älykästä sopeutumista edistävään suunnitteluun. Tällaisen keskustelun keskiössä tulevat todennäköisesti olemaan digitaalisten palvelujen lisäksi muun muassa sairaalan ulkopuolisten palvelujen ja kotiin annettavien palvelujen kehittäminen ja mahdollinen integraatio. Alueellisesti kestävällä tavalla tuotettu sote-palvelutarjonta on keskeinen osa kansallista ja alueellista resilienssiä erilaisien kriisien ja katastrofien osalta.

—-

Sote-johtaminen kuuluu hyvinvointialueiden ja valtiohallinnon viranhaltijoille sekä demokraattisesti valituille päättäjille, ja ratkaisut koskettavat laajasti koko yhteiskuntaa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Sote-palvelujen järjestämisen pidemmän perspektiivin resurssiviisaan kehittämisen tueksi on tuotettava alueellisesta näkökulmasta mahdollisimman laadukas sekä menetelmiltään avoin ja tuloksiltaan vertailukelpoinen tietopohja, joka mahdollistaa myös väestöennusteiden mukaisten skenaarioiden tarkastelun.

Ville Holopainen

Operatiivinen johtaja, Sotemuotoilu Oy
Väitöskirjatutkija, Oulun yliopisto, Kerttu Saalasti Instituutti, Alueellinen erinomaisuus

Ossi Kotavaara

Tutkimusjohtaja (FT, Dos), Oulun yliopisto, Kerttu Saalasti Instituutti, Alueellinen erinomaisuus