14.09.2026

Tuoreen mahdollistavan lainsäädännön myötä ennakoiva terveydenhuolto on ennen kaikkea johtamiskysymys

Kesäkuun alussa 2026 voimaan tulleet terveydenhuoltolain ja asiakastietolain muutokset selkeyttivät pitkään jatkunutta epävarmuutta potilastietojen käytöstä ennakoivan terveydenhuollon tehtävissä. Hyvinvointialueet voivat nyt hyödyntää omissa rekistereissään olevia potilastietoja hoitovajeiden ja varhaisten terveysongelmien tunnistamiseen sekä ennakoivien palvelujen kohdentamiseen. Yhteydenottoa ja hoitoa koskevat ratkaisut tekee aina terveydenhuollon ammattihenkilö. Lainsäädäntö antaa toiminnalle perustan, mutta käytännön toimintamalli on rakennettava alueilla.

Hoitovaje on olemassa, vaikka sitä ei mitattaisi

Hyvinvointialueiden rekistereissä on runsaasti asukkaita, joiden diabetes, verenpainetauti tai eteisvärinä ei ole hoitotavoitteessa. Osalla riskitekijät kertovat kohonneesta päivystyskäynnin tai sairaalahoidon riskistä. Tällainen hoitovaje ei useinkaan näy talousraporteissa tai suoritetilastoissa, mutta se realisoituu ajan mittaan kustannuksina ja menetettynä terveytenä.

Hoitovaje saadaan näkyväksi analysoimalla potilastietoja koko väestön tasolla. Sama lääketieteellinen tietämys, joka jo nyt muistuttaa ammattilaista vastaanotolla vaikkapa potilaan puuttuvasta tai vaarallisesta lääkityksestä ja tekemättä jääneestä seurantakokeesta, soveltuu myös väestöstä nousevien hoitotarpeiden tunnistamiseen.

Ammattilainen arvioi yksilötason löydökset ja päättää tarvittavista toimista. Johtamisessa sama ilmiö näkyy koottuna tietona siitä, kuinka paljon hoitovajetta on, mihin se kohdistuu ja miten tehdyt toimet vaikuttavat. Analytiikka näkee kuitenkin vain sen, mikä on kirjattu. Moni organisaatio ja ammattilainen onkin tarttunut kirjausten täydentämiseen, mikä tuo uusia asukkaita riskien tunnistamisen piiriin.

Tunnistetut potilaat ovat vasta työn alku

Kun analytiikka nostaa listalle vaikkapa tuhat asukasta, joiden diabetes on huonossa hoitotasapainossa, seuraava kysymys on hyvin käytännöllinen. Kuka asukkaille soittaa, ja mistä tähän irrotetaan työaikaa? Ilman selkeitä päätöksiä löydökset jäävät järjestelmään odottamaan.

Ennakoiva terveydenhuolto onkin enemmän toimintamallin kuin teknologian muutos, ja työnkulut on suunniteltava vastaanottotyöhön asti. Tiukassa taloudessa on aloitettava sieltä, missä samalla työllä saavutetaan suurin terveyshyöty. Käytännössä se tarkoittaa yhtä rajattua hoitovajetta, toimintamallille nimettyä omistajaa ja etukäteen sovittuja mittareita terveyshyödylle, työmäärälle ja yhdenvertaisuudelle. Vasta seuranta kertoo, muuttuuko hoito ja paraneeko terveys.

Samalla on pidettävä huolta asukkaiden luottamuksesta. Yhteydenotto rekisteritiedon perusteella on monelle uusi kokemus, ja se on osattava viestiä niin, että asukas kokee sen huolenpitona ja lakisääteisen tehtävän hoitamisena, ei valvontana. Avoin viestintä siitä, mihin tietoa käytetään ja miksi, on ennakoivan toimintamallin perusedellytys. Osallistuminen ennakoiviin palveluihin on asukkaalle aina vapaaehtoista.

Samat kysymykset joka alueella

Moni hyvinvointialue ratkoo parhaillaan samoja kysymyksiä löydösten priorisoinnista ja siitä, miten yhteydenotot sovitetaan osaksi päivittäistä työtä. Olisi voimavarojen tuhlausta, jos jokainen alue rakentaisi vastauksensa alusta asti itse.

Yhteistyö voi tarkoittaa esimerkiksi yhteisiä määrittelyjä ja mittareita, yhdessä laadittuja toimintamalleja, koulutuksia tai alueiden välistä vertaisarviointia. Kun useampi alue käyttää samoja määritelmiä hoitovajeen tunnistamiseen, tulosten vertailtavuus paranee, ja silloin voidaan aidosti oppia toisilta. Miksi diabetesta sairastavien hoitotasapaino on yhdellä alueella parempi kuin toisella, ja mitä siellä tehdään toisin?

Alueiden ei tarvitse tehdä tätä työtä yksin, sillä esimerkiksi Sitra rahoittaa hankkeita, jotka vauhdittavat ennakoivien menetelmien käyttöä sote-palveluissa. Samaan suuntaan kannustaa myös hyvinvointialueiden HYTE-kerroin, toistaiseksi tosin kapealla mittaristolla.

Mitä yhtenäisemmin hoitovajetta ja terveyshyötyä mitataan, sitä paremmin tieto palvelee myös kansallista ohjausta ja päätöksentekoa.

Työ jatkuu alueilla ja verkostossa

Nyt voimaan tulleet muutokset koskevat terveydenhuollon tehtäviä. Laajempaa ennakointia koskeva lainsäädäntövalmistelu jatkuu myös sosiaalihuollon osalta. Useilla alueilla valmistelutyö on ollut käynnissä jo pidempään, ja nyt alueilla on ratkaistava, miten uusi mahdollisuus otetaan käyttöön. Seuraava näyttö saadaan siitä, muuttuvatko löydökset hoidoksi ja paremmaksi terveydeksi. Siihen tarvitaan rohkeutta priorisoida ja pitkäjänteisyyttä viedä uudet toimintatavat arkeen.

Tietojohtamisen verkosto tarjoaa tälle valmiin foorumin, jossa toimintamalleja, mittareita ja kokemuksia voidaan vertailla ilman kilpailuasetelmaa. Keskustelua on luonteva jatkaa syyskuun verkostopäivillä, joilla vietetään samalla tapahtuman 10-vuotisjuhlavuotta. Tavataan siellä!

Tuomas Lehto, Kustannus Oy Duodecim