Maanantai, Tammikuu 22, 2024, 05:57

Mittari on mielestäni erittäin huono sana. Se tuo minulle mielikuvan ydinvoimalan valvomosta, jossa kojelaudalta seurataan viisareita, paineita, lämpöjä ja virtauksia. Jos jotain menee pieleen, pyöritetään takaseinällä komeilevaa metalliventtiiliä ja paineet laskevat. 

Suomi on mittareiden luvattu maa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ylläpitää tuhansittain mittareita ja viimeaikainen vaikuttavuuskeskuksen hanke tunnisti vuorostaan niitä sadoittain. Kun pystymme mittaroimaan toimintaa, pystymme siihen vaikuttamaan. Jos siis sote-paineen viisari hehkuu oikealle punaisella, niin suljetaan venttiili. Tietojohtamisen ytimessä ajatellaan usein olevan datasta rakennetut mittarit. Uskaltaisin väittää, että kaikessa tässä uudistamisen riehassa, olemme erehtyneet ajattelemaan, että data ja mittarit itseisarvoisesti tuottaisi arvokasta tietoa päätöksentekoon. Näinhän tilanne ei välttämättä ole. Tiedolla johtaminen kompleksisessa ympäristössä, kuten sotessa, vaatii syvällistä ymmärrystä siitä, mistä erilaiset mittarit rakentuvat ja mitä ne todellisuudessa kertovat suorituskyvystä. Pelkän monitoroinnin sijaan on välttämätöntä tarkastella maailmaa mittareiden takaa. 

Mietin pitkään tätä blogia kirjoittaessa, minkälaisen esimerkin tuon tukeakseni pienoista vastarintaani mittareita kohtaan. Päätin lopulta spekuloida valtamediassa hyvinkin ajankohtaista teemaa, eli hoidon jatkuvuutta ja sen mittaamista. Hoidon jatkuvuudella tarkoitetaan yksinkertaisuudessaan sitä, tapaako asiakas terveyspalveluissa yleensä saman tai samat ammattilaiset vai onko vastaanottava henkilö useimmiten eri. Hyvällä jatkuvuudella on osoitetusti vahva tieteellinen näyttö potilaan (mm. terveyshyödyt, kuolleisuus, potilastyytyväisyys), terveydenhuollon ammattilaisen (työviihtyvyys ja -tyytyväisyys) ja SOTE-järjestelmän (kustannukset) kannalta. Hoidon jatkuvuutta mitataan muun muassa COC-indeksillä. Indeksi antaa lukuarvon 0–1 välillä riippuen siitä, kuinka monta lääkäriä asiakas tapaa kiireettömillä vastaanottokäynneillään (kuva). Indeksi on nostettu usealla hyvinvointialueella strategiseksi seurattavaksi.

 

Vaikka jatkuvuuden mittaaminen "COCI-mittarilla" on saavuttanut yleisen hyväksynnän, uskaltaisin väittää, ettei se yksinään kerro totuutta jatkuvuudesta. Indeksi itsessään ei tuo esiin olennaista tietoa siitä, kenelle ammattilaisille jatkuvat hoitosuhteet syntyvät. Indeksin näkökulmasta ei siis ole väliä, tapaako potilas keikkalaista, kandia vai virkalääkäriä. Kuitenkin tieteellisen näytön lupausten lunastuksen näkökulmasta tämä on kriittinen tieto. Jatkuvuuden merkittävimmät hyödyt ilmenevät vuosien onnistuneiden hoitosuhteiden tuloksena. Kandi toimii terveyskeskuksessa tyypillisesti vajaa vuoden ja keikkalainen tätäkin vähemmän. Nyt kuitenkin olemme määrittäneet valvomoomme mittarin, joka värähtelee yhden-kahden vuoden taajuudella. Voimme siis optimoida nykyistä mittaria, mutta jättää hyödyt keräämättä. Mikäli emme ymmärrä kontekstia mittauksien taustalla, aiheutamme epätarkoituksenmukaista osaoptimointia. 

Ymmärtämällä mittareiden rakenteen taustalla olevat tekijät varmistamme, että ne heijastavat organisaation todellisia tavoitteita. On olennaista, että mittarit eivät pelkästään tarjoa numeerisia tuloksia, vaan niiden avulla saavutetaan syvällinen käsitys siitä, miten organisaatio toimii ja miten sitä voi parantaa. Sote-uudistuksen sivut kiteyttivät tiedolla johtamisen ansiokkaasti: "Tiedolla johtamisella tarkoitetaan ajantasaiseen ja laadukkaaseen tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Ydinajatus on se, että kerätyn tiedon perusteella pystytään ennakoimaan eri toimenpiteiden ja tapahtumien syy-seuraussuhteita ja vaikutusta tulevaisuudessa." Otetaan siis neuvosta vaari ja mittareiden sijaan keskitytään järjestelmän ymmärtämiseen. 

 

Werneri Tuompo,

Hallituksen jäsen, Tietojohtamisen verkosto ry


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
Tuomas Hujala, 2024, kaikki oikeudet pidätetään.