Perjantai, Kesäkuu 3, 2022, 04:41

Kuvittele, että edessäsi on kasa erikokoisia, -muotoisia ja -värisiä Lego-palikoita – kaikki sekaisin keskenään. Mitä näillä kaikilla palikoilla pitäisi tehdä? Saatat lähteä ensimmäisenä lajittelemaan palikoita esimerkiksi värin mukaan tai järjestämään niitä muodon ja koon mukaan. Nyt palikat ovat järjestettynä siististi omiin kasoihinsa. Entä sitten? Ehkä seuraavaksi alat yhdistämään palikoita erilaisiksi muodoiksi. Näistä muodoista alat todennäköisesti rakentaa jotakin, jolle annat merkityksen: tämä on talo. Merkityksen ympärille puolestaan alkaa rakentua tarina: missä talo sijaitsee, ketä siellä asuu, millaista elämää talossa eletään?

Kuulostaako tutulta?

Meillä sote-organisaatioissa on monenlaista eri lähteistä peräisin olevaa dataa. Erilaisten työkalujen avulla sitä pystytään kokoamaan, järjestämään ja yhdistelemään. Voidaan luoda erilaisia näkymiä, jotka auttavat hahmottamaan kokonaiskuvaa, tunnistamaan ongelmia, muodostamaan näkemyksiä ja tekemään päätöksiä.

Dataa on ja työkaluja sen käsittelemiseen löytyy. Miksi tiedon hyödyntäminen sitten ei aina onnistu tai kestää aivan liian pitkään?

 

Tilannekuvan muodostamisen vaikeus

Lähivuosien tapahtumat ovat tuoneet monien huulille sanan ’tilannekuva’. Sen takana on yksinkertainen kysymys: missä mennään? Tätä kysymystä ovat kysyneet niin epätietoisuuden keskellä elävät kansalaiset kuin tietoa päätöksenteon tueksi kaipaavat päättäjätkin.

Työskentelemme yhä useammin niin sanottujen viheliäisten ongelmien parissa. Viheliäiset ongelmat ovat luonteeltaan monimutkaisia ja niihin liittyy paljon epävarmuutta sekä erilaisia arvoristiriitoja ja näkökulmia. Kaiken lisäksi ratkaisuilla on yleensä kiire. Tyypillistä onkin, että viheliäisiin ongelmiin kehitetyt ratkaisut tuottavat uusia ongelmia ennemmin tai myöhemmin. Viheliäisiä ongelmia ei myöskään yleensä ratkota meille jo tutulla keinovalikoimalla.

Uusien tilanteiden äärellä ensimmäinen haaste onkin se, miten tilannetta lähdetään hahmottamaan. Kuinka saadaan kiinni siitä, miksi jotain tapahtuu, mitä oikeastaan tapahtuu, miten se tapahtuu ja missä tapahtuu? Viheliäiset ongelmat heittävät meidät keskelle kompleksisuutta, jossa asioiden välisiä syy-seuraussuhteita ei aina voidakaan havaita. Tarvitaan erilaisten näkökulmien ja tietoaineistojen yhdistämistä, jotta kuva alkaa piirtyä.

Tilannekuvan rakentaminen lähtee siis usein samasta pisteestä kuin alun Lego-esimerkissä: palaset ovat hajallaan ja niistä täytyy alkaa koota rakenteita, joiden avulla saadaan muodostettua kuva kokonaisuudesta. Painetta lisää osaltaan se, että kuva täytyisi saada muodostettua samaan aikaan, kun tilanne on niin sanotusti päällä ja pelkkä peruutuspeiliin katsominen ei riitä.

Data ja digitalisaatio luovat uusia mahdollisuuksia tilannekuvien muodostamiseen yhä nopeammin ja tarkemmin. Eri lähteistä koottua valmiiksi digitaalisessa muodossa olevaa dataa voidaan yhdistellä ja koostaa eri tavoin erilaisiin tarpeisiin. Rinnalle tarvitaan ymmärrystä toimintaympäristöstä sekä kykyä lähestyä moninäkökulmaisesti kompleksisia ja nopeasti muuttuvia ongelmia.

Matka kohti tulevaisuuden tietojohtamista on siis uudenlaisen ongelmanratkaisukyvykkyyden ja sitä tukevien tietojärjestelmien kehittämisen yhteisponnistus.

 

Juha Jalkanen

Kirjoittaja on Tietojohtamisen verkosto ry:n hallituksen jäsen ja työskentelee projektipäällikkönä Ylä-Savon SOTE kuntayhtymässä


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
Tuomas Hujala, 2022, kaikki oikeudet pidätetään.