Tiistai, Marraskuu 30, 2021, 08:12

Jukka Saksi teki "Hyvinvointialueen johtamisselvityksen 2021". Selvitys pohjautuu Saksin haastatteluaineistoon, jonka hän yhdisti omiin havaintoihinsa ja kokemuksiinsa sote-sektorin johtamisen, viestinnän ja arvotyön valmennuksista vuosien ajalta. Saksi haastatteli syksyllä 2021 yhteensä 35 kpl hyvinvointialueiden valmistelijoita, virkamiesjohtoa, sote-johtoa, esihenkilöitä ja henkilöstöä soten eri sektoreilta, pelastusjohtoa, tukipalveluyrityksen johtoa, kuntapäättäjiä, sekä valvovaa viranomaista. Selvityksellä ei ollut toimeksiantajaa, vaan Saksi toteutti sen luodakseen parempaa kokonaiskuvaa tilanteesta, sekä vahvistaakseen kykyään tukea sotea ja pelastustointa muutoksessa. Kokonaisuuden Saksi on nimennyt osaksi hyvinvointialueen johtamiskulttuuria.

Kävin läpi tuon raportin ja tiivistin alle Saksin havainnot. Ne voidaan jakaa neljään osaan: alueuudistuksen valmistelutyöt, aluevaalit ja valtuustotyön riskit, toiminnan riskit, palveluntuottajien ja kuntien huolet.

Valmistelutyön riskien tunnistaminen: alueiden osallistettava palveluntuottajat (siis yksityiset julkisten lisäksi) ja asiakkaat palveluiden muotoiluun:

- valmistelutyö ehdollista, mitään ei voi luvata; valmistelu ollut kaukana työntekijöiden arjesta; poliittinen  viestintä ei tavoita arjen realiteetteja; valmisteluvaihe seisauttanut kehittämistä ja kasvuvalmiuksia


- miten kansalaisille saadaan riittävät palvelut, miten muutos aikaan? asiakkaat haluavat tietää palveluista jatkossa ja myös vaikuttaa niihin; hyvinvointoalueiden varauduttava runsaaseen asiakaspalautteeseen; riskina valvontatehtävien ruuhkautuminen


- palvelujen kriteerien yhdistämisen vaikeus kun kaikilla kunnilla ja kuntayhtymillä omat kriteerit; ristiriita tavoitteissa suhteessa olemassa oleviin rakenteisiin; palveluntuottajat toivovat jatkuvaa sopimuskauden aikaista vuoropuhelua


- kasvolliset johtajat puuttuvat alueilta; tilannekuva ja toimintaympäristön muutos tiettäväksi henkilöstölle; esihenkilöillä epätietoisuutta jatkosta, ylin johto keskittynyt pohtimaan laajempia kokonaisuuksia


- viestinnällä osoitettava, että palvelut turvataan, työpaikat säilytetään ja muutokset kestävät kauan; tarvitaan valmennusta, ei pelkkää organisaatioviestintää; riskinä, että osa seuraa muutoksia vain somessa

Aluevaalien ja valtuustotyön riskit: valtuustojen luotava osallistava ilmapiiri:

- aluevaalit eivät herätä kiinostusta - aluevaalit saatava työrauhan kannalta kiinnostaviksi; aluevaaleja varten tarvitaan monipuolista viestintää


- valtuustotyö vaatii paneutumista ja asiantuntemusta; pitää olla uudistushalukkuutta, ei pelkkä palkkioasema


- valtuusto päättää alueen arvoista ja niiden pitää olla selkeitä; niitä koeteltava käytännössä; valtuusto valitsee toimivan johdon


- huoli vanhan organisaation ja kulttuurin tuomisesta uuteen hallintoon; professioiden toimintamallit kyettävä haastamaan; huoli nurkkakuntaisuudesta; huoli pelastustoimen ja sosiaalihuollon asemasta suhteessa terveydenhuoltoon; tarvitaan myös ulkopuolisia johtajia


Toiminnan riskit: työvoimapula, nurkkakuntaisuus, pelastustoimen ja sosiaalihuollon jääminen terveydenhuollon jalkoihin, uudistuksia tehdään vain terveydenhuollon kannalta:

- työvoimapula otettava huomioon kaikissa alueen valinnoissa; työvoimapulaan haettava ratkaisuja yhteiskuntatasolla myös; ammattihenkilöiden työtapoja ja yhteistyötä tehostettava; myös työtehtävien roolimuutoksiin pyrittävä; johtamiskulttuuriin palvelulupaus työvoimapulan ratkaisemiseen osallistamalla kaikki


- johtamistehtäviin valittava henkilöitä, jotka haluavat kantaa vastuun ja ratkoa ongelmia yhdessä


- pelastusalan sisällä ja muiden alojen kesken ei pidä taistella; pelastusalan pitää panostaa kasvolliseen, proaktiiviseen viestintään


- sosiaalihuollolla brändiongelma suhteessa terveydenhuoltoon; sosiaalihuollossa olisi digiosaamista - siihen pitäisi satsata enemmän


Palveluntuottajien ja kuntien huolet:

- uudistuksen tavoitteita ei saavuteta ilman yksityisiä palveluntuottajia; yksityisten palveluntuottajien ja julkisten välillä pitäisi olla samat kriteerit; uhka ajautua kapasiteettipulaan, kun ei riittäviä ulkoistussopimuksia tehty; palkkaharmonia heistuu myös yksityisiin palveluntuottajiin; tietojärjestelmien yhteensovittaminen heijastuu myös yksityisiin palveluntuottajiin


- uhkana operatiivisten kustannusten nousu ja palvelun saatavuuden heikkeneminen; kilpailutukset jäävät ajan puutteessa tekemättä, ajaudutaan suorahankintoihin


- kunnista iso osa budjetista pois - vaikutus kuntien rahoitusasemaan; kunnilla pelko muidenkin toimialojen siirrosta alueille; merkittävä osa kuntien tukipalveluista siirtyy alueille - jatkossa tehokkaan toiminnan haaste kuntien toimintojen kannalta; muutos helpottaa kuntajohtajan työtaakkaa


- uudistuksella vaikutusta myös 3.sektorin pieniin paikallisyhdistyksiin


Valmistelutyö on keskittynyt lainsäädäntöpaketin sekä STM:n valmisteluohjeiden mukaisten tehtävien suorittamiseen. Nämä kaksi tekijää ovat paljolti vastauksia myös esiin nostetuille riskeille, ongelmille ja haasteille. STM:n laatima alueellisen toimeenpanon tiekartta on pitkä ja vaativa. Yllä oleva kuva on ensimmäinen yhteenveto kuva tiekartasta. (https://soteuudistus.fi/alueellisen-valmistelun-tiekartta). Kun vertaa Saksin havaintoja ja tiekarttaa keskenään, voidaan tehdä joitakin havaintoja:

- Tiekartta on kattava kokonaisuus, josta Saksin haastattelujen tulokset kattavat vain osan. Voidaan ehkä tiivistää, että alueellinen toimeenpano on hallinnollinen uudistus ennen muuta (hyvinvointialueen hallinnon rakentaminen). Saksin haastattelu puolestaan keskittyy johtajuuteen eli hyvinvointialueen johtajuuteen ja siihen liittyen hallinnointiin.


- Tiekartta ja Saksin havaintomaailma kohtaavat ennen muuta seuraavissa tiekartan osioissa: johtaminen ja osaaminen sekä yhdyspinnat / B. johtaminen ja verkostotyö.


Valmistelutyöhön ja uuden organisaation tavoitteisiin liittyvät myös toiminnan muutostavoitteet sekä niiden sopeuttaminen valtiolta tuleviin resursseihin. Näihin haasteisiin Saksin analyysi ei erityisemmin pureudu ehkä johtuen hänen kysymyksenasettelustaan. Saksin esiin nostamat huolet ovat kuitenkin relevantteja. Selvitys ei vain anna mitään kunnollisia vastauksia, miten huoliin, riskeihin, ongelmiin pitäisi vastata eli mitä lääkkeitä olisi tarjolla. Haasteet ovat melkoiset. Jakaisin itse haasteet muutamaan keskeiseen osioon:

Uuden organisaation rakentamisen aikataulu vs. tiekartta: alueiden valmiudet poikkeavat merkittävästi toisistaan. Toisaalta kaikki alueet ovat samojen lakien, asetusten ja VM:n ja STM:n ohjeiden sekä ohjausten varassa.


- Uuden "hallinnon ylärakenteen" rakentaminen on kaikille keskeinen haaste ja siihen aikataulu on niukka. 
- Sote-palvelujen siirtomenettely kunnista ja kuntayhtymistä uudelle hallinnolle.


Valtiovallan asettamat sisältötavoitteet, niiden operationalisointi, aluekohtainen tilanneanalyysi ja priorisointi sekä seuranta.  Marinin hallitus on asettanut liudan tavoitteita. Niitä on operationalisoitu ns. vähimmäistietosisällöiksi hyvinvointialueen tietojohtamisessa. Työ on vahvasti kesken mittarien määrittelyssä, tilannanalyysissä sekä tavoiteajattelun sovittamisessa tulevan hyvinvointialueen johtamisjärjestelmään sekä johtamiskulttuuriin. Tiedolla johtamisen välineistö on vahvasti kesken koko tiedontuotantoputkenkin osalta. Tavoitehaasteet liittyvät oleellisesti soten voimavaroihin eli seuraavaan keskeiseen haasteeseen.

Soten voimavarat: Kukin alue saa nyt resurssit yhdestä pussista VM:stä. Palvelujen kysynnän, palvelujen  tarpeiden sekä palvelujen tarjonnan yhteensovittaminen käytettävissä olevien resurssien kanssa on kaikille alueille haaste. Tähän liittyy runsaasti välittömästi esiin nousevia haasteita - mm. julkisen ja yksityisen palvelutuotannon sovittaminen yhteen. Tai vaikkapa palveluvajeisiin vastaaminen, työvoimavajeisiin vastaaminen. Tai vaikkapa palvelujen alueellisen tasavertaisen tarjonnan hallinta. Pohdin taannoin hyvinvointialueiden voimarojen eroja ja valtakunnallisesti asetettuja tavoitteita vanhan ystäväni julkaiseman analyysin pohjalta. https://ollintuumailut.blogspot.com/2021/10/vertaisarviointi-hyvinvointialueilla.html

Uuden hyvinvointialueen kulttuurin aikaansaaminen lienee pitkäpiimäisin haaste. Jo Saksin haastattelutulokset osoittavat, että monenlaista siiloa, nurkkakuntaisuutta esiintyy. Sosiaalihuolto ja pelastustoimi pelkäävät joutuvan statistin rooliin, kun keskitytään ratkomaan terveydenhuollon kysymyksiä. Poliitikoille ja medialle nämä terveydenhuollon asiat ovat jotenkin helpommin ymmärrettävissä ja niihin voidaan helpommin ja näyttävämmin hakea ratkaisuja. Myös yli soterajojen menevät haasteet olisi mahdollista ratkoa uudessa hallintomallissa. Tätä pohdin taannoin kirjoituksessani "Palvelujärjestelmä sairastaa". (https://ollintuumailut.blogspot.com/2021/10/palvelujarjestelma-sairastaa.html)

Vanhoja viisauksia voitaisiin ottaa käyttöön - ja varmaan käytetäänkin. Elefantin paloitteluvertaus sopii yhdeksi vanhaksi viisaudeksi. Paloittelussa kannattaisi ensin turvata ne toiminnot, jotka toimivat vanhassa järjestelmässä hyvin. Toiseksi kannattaisi suunnata kehittämisen painopisteet huonosti toimiviin osioihin. Jo nyt olen havainnut hätäisiä ratkaisuja, jotka perustuvat useasta nurkkakuntaisiin lähtökohtiin. Mitä enemmän tehdään hätäratkaisuja, sitä enemmän tulee ongelmia jatkossa. Jokaisella alueella on varmaan valmisteluelimissä rakennetut omat tiekartat, joissa aikataulutus on realistinen ja otettu huomioon tasavertaisesti eri toiminnalliset haasteet. Hyvinvointialue ei ole pelkästään terveysalue tai erikoissairaanhoitoalue vaan sotealue ml. pelastustoimi.


Jukka Saksi totesi johdannoksi selvityksestään: ”Toivon selvityksen olevan myös  keskustelunavaus uudistuksesta.”  No avasin nyt sitten omalta osaltani keskustelun. Pitkä tie on kuljettavana kaikilla hyvinvointialueilla, jotta saataisiin aikaan yhteinen johtamiskulttuuri ja luovuttaisiin vanhoista tavoista, tottumuksista, osin myös etuoikeuksista.

 

Teksti on julkaistu alunperin Ollin tuumailut -blogissa

Olli Nylander,

Senior Advisor, Citrus Solutions

 

 

 


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
Tuomas Hujala, 2022, kaikki oikeudet pidätetään.